Tylsät päivät

Savonlinnaelämä iskee tajuntaan ku märkä ja ruoantähteinen tiskirätti. Täällä ei oo mitään tekemistä, on kuuma, aivastuttaa kissat, kaverit on muualla, mama nalkuttaa, istun liikaa tietokoneella ja syön jatkuvalla syötöllä. Pitää päästä pois ja äkäseen.

Koska en jaksa säätää juhannukselta enempää kuvia (ainakaan vielä) niin saatte Kepan jalat. Tai en ees tiiä ketkä saa mut laitan ne silti tänne hauskasti sinertävänpunaisina (johtuu kamerasta ja miun laiskuudesta säätöjen kanssa, ei Kepan jaloista.)

jaa on tää vähän turhan tummaki mut MITÄ VÄLIÄ en jaksa mitään.

kaikki tänään tässä, myöhemmin tän vuorokauden puolella eli n. klo 1200 lähen Helsinkiin valittamaan siitä miten Helsingissä on kuuma ja tylsää ja aivastuttaa jne.

Juhannustaikoja

Toivottavasti poikia ei mitenkään haittaa että päätyivät tänne. Tässä on kyseessä juhannussaunan jälkeinen uinti, itselläni ei ole kuvaustilanteesta pahemmin muistikuvia mutta kuvasarjan laajuus paljastaa, että kovasti oon kameran kanssa heilunu. Saanu himmeen pervon ja kusipääkuvaajan leiman samalla sitten.

En osaa sanoa mitä kuvassa tapahtuu. Mut kivat värit!

Muut matskut juhannuksesta taitaa olla julkaisukelvottomia mut mitä siitä.

Juhannuksen jälkeen

Jännä juhannus, paskat bileet muuttu paremmiks ku joi tarpeeks kaljaa ja hajotti puhelimen. Voin lämpimästi suositella kaikille. Kuviakin on, en vaan jaksa vielä purkaa koneelle. Ja kaikissa niissä on alastomia miehiä tai vanhoja rakennuksia tai jonku jalkoja.

Sen sijaan ajattelin laittaa tähän ehkä viikon vanhan mutta erittäin hilpeän kuvan josta jokainen voi tonkia vaikka ajatuksia juhannuksen hukkumistilastoista. Ite oon kuitenki elossa vielä toistaseks.

Savonlinnassa on vesiki synkempää ku muualla.

Juhannuksen jälkeen seuranneita liskopäiviä sai piristettyä aika paljon pelkillä ajatuksilla. Vaikka tiedänki että oon hyvää vauhtia muuttumassa järjettömäks kusipääks ku jauhan vaan aalloista.

Ilmeeni kun

heräsin tänä aamuna ja muistin että kaikki on järjettömän hienosti ja muutan Helsinkiin syksyllä ja huomasin että lietson tätä vähän liikaa mut en pysty lopettamaan. Lisäks muistin että lupasin Lassille 10 kaljaa jos pääsen kouluun. Saakeli.

Kuvan otti esiintyvä taiteilija Stefano La Mela

Kuvaan voitte kuvitella ääniefektin jossa kiroilen ankarasti kaljojen menetystä.

oho!

tuli kirje jossa sanottiin että pääsin sisään taideteolliseen korkeakouluun. en nyt oikein tiedä miten päin pitäis olla. siks ajattelin laittaa tänne kuvan. väärinpäin. kaiken hyvän toivon mukaan tää on ihan totta enkä oo unessa enkä narutettu niinku kuvassa.

teokseni nimi on "Oiva Toikka ja kannu rannalla"

tämmöstä tänään. katotaas nyt.